Anemia – tilanne kun veressä on normaalia vähemmän punasoluja tai veren punasolut sisältävät normaalia vähemmän hemoglobiini – on maailmassa hyvin yleinen ongelma. Maailman Terveysjärjestön mukaan esiintyy anemiaa noin yhdellä neljäsosalla maailman ihmisistä. Yleisin anemia on raudanpuuteanemia – tilanne kun elimistössä on liian vähän rautaa. Tärkeimmät anemian diagnoosin perusteet ovat veren hemoglobiinin ja ferritiinin tason arvot.

Itä-Tallinnan Keskussairaalan yleislääkäri Katrin Nõukas: „Paras rautavarastojen kuvaaja on ferritiini – alhainen ferritiinin taso on aina raudanpuutteen osoittaja. Erilaisten laboratorioiden viitenumerot eroavat toisistaan, mutta tulos < 12 μg/L osoittaa aina raudanpuutteeseen; on mielipideitä, että raudanpuutetta voi diagnosoida jo tuloksella < 22 μg/L. Valitettavasti ei ole ferritiinin tulos aina luotettava, koska ferritiini on elimistössä akuutin vaiheen valkuainen, joka tarkoittaa sitä, että ferritiini on korkeampi infektioiden, maksapatologian, kasvainten, muiden tulehduksellisten sairauksien tapauksessa ja sitä kautta raudanpuute voi piiloutua.

Uudempi analyysi raudanpuutteen diagnosoinnissa on liukoisen transferriinireseptorin määräys – tähän analyysiin ei vaikuta toisin kuin ferritiinin, erilaiset sairaudet. Kohonnut sTfR:n määrä osoittaa raudanpuutetta.”

Rauta on yksi salakavala kivennäisaine. Kevyt raudanpuute on turvallisempaa kuin ylimääräinen rauta elimistössä. Joten raudan ravintolisiä ei kannata käyttää varmuuden vuoksi. Ennen rautapreparaattien käyttö täytyy olla diagnosoitu raudanpuute. Tarton Yliopiston biokemian instituuiton assistentti ja yleislääkäri Aune Rehema: „Rauta tarvitaan hapin kuljetuksessa kudosten välillä (happi sitoa juuri hemoglobiinin sisältämän raudan kanssa) ja myös soluhengityksessä (mitokondrioissa). Rautaa sisältävät monet tärkeät ensyymit, jonka sujuvaa työtä häiriintyy solujen normaali tehtävä. Oikeata raudanpuutetta, mukaan lukien raudanpuuteanemiaa, on aina hyödyllistä hoitaa. Ennen täytyy vain varmistaa diagnoosi oikein.”

Aune Rehema: „Rauta on hyvin altis reagoimaan, joka tarkoittaa sitä, että se sitoutuu helposti biomolekyylien kanssa, joiden tehtävää se voi muuttaa (sekä aktiiviseksi että inaktiiviseksi tai väärin toimivaksi). Oksidatiivinen stressi, mitä tiede selittää kuin oksidatiivisten stressitekijöiden epätasapaino suhteessa antioksidantteihin ja millä uhkaa monet televisiokanavat, on pääosin happi- ja typpipitoisten vapaiden radikaalien ja muiden reagoivien yhdisteiden ylimäärä, joita ei hillitse tarvittava määrä antioksidanttisia yhdisteitä. Vapaat radikaalit ovat vaikeasti hillitseviä ja varmasti aiheuttavat liiallisessa määrässä sairauksia.”

Käsimyynnissä käytetään pääosin kaksivalenttisia rautasuoloja. Aune Rehema: „Raudan pro-oksidatiivista vaikutusta suurentaa C-vitamiini. Esimerkiksi, jos jossain preparaatissa on yhdessä C-vitamiini ja kaksivalenttinen rauta, silloin vähintään 95% siitä raudasta (eli ei-imeytyvä osa raudasta) vahingoittaa aktiivisesti maha-suolikanavan limakalvoja. Ihminen voi kärsiä pahoinvoinnista, ripulista tai ummetuksesta, jopa maha-suolikanavan haavoista. Jo imeytynyt rauta (riippumatta siitä, minkälaisessa muodossa sitä annosteltiin) varastoidaan elimistöön ja se ei pääse elimistöstä mihinkään.“

C-vitamiini edistää raudan imeytymistä, joten C-vitamiinilla on tärkeä tehtävä raudan ravintolisissä.

Kaksivalenttisten rautasuolojen tapauksessa on tärkein, minkälaista rautasuolaa on käytetty. Huonosti imeytyvät ja myrkyllisemmät rautasuolat ovat esimerkiksi rautasulfaatti, -fumaraatti, -glukonaatti ja -sitraatti. Niitä olisi hyvä välttää jos mahdollista.

Rautabisglysinaatilla on molekyylistruktuurin puolesta alhaisempi reaktiivisuus ja sen ansiosta sen oksidatiivinen vaikutus on pienempi ja mahan limakalvojen ärsytys epätodennäköisempi. Lue meidän blogista, mitä kirjoittaa rautabisglysinaatista Tallinnan Yliopiston kemian dosentti ja vanhempi tutkija Rando Tuvikene. Myös keinotekoista askorbiinihappoa olisi hyvä välttää käsimyyntipreparaateissa jo edellä mainittujen myrkyllisten rautasuolojen lisäksi. Miksi?  Vastauksen löydät meidän blogista.

Eniten kysytään kuitenkin, kuinka paljon rautaa tarvitsee käyttää ja kuinka kauan?

„Jo olemassa olevan raudanpuuteanemian tapauksessa pitäisi annostella 150–200 mg rautaa päivässä, jonka ansiosta terveillä ihmisillä normalisoituu anemia 6–8 viikossa. Rautavarastojen täyttämiseksi pitäisi jatkaa hoidon kanssa 3–4 kuukautta. Latenttisen raudanpuutteen tapauksessa (tilanne, jossa verikoe on vielä kunnossa, mutta elimistön rautavarastot tyhjentyneet) riittää 60–80 mg päivässä 2–3 kuukauden aikana,“ selvittää Itä-Tallinnan Keskussairaalan yleislääkäri Katrin Nõukas.

Erilaiset tieteelliset tutkimukset ovat havainneet, että rautabisglysinaatti imeytyy 2–4 kertaa paremmin kuin yleisesti käytetty ja usein sivuvaikutuksia aiheuttava rautasulfaatti. Joten rautabisglysinaatin tapauksessa voisi annostella 75–100 mg rautaa päivässä (latenttisen raudanpuutteen tapauksessa 30–40 mg päivässä), toisin kuin rautasulfaadin tapauksessa, jossa määrät olisivat vähintään kaksinkertaiset. Myös rautafumaraatti, -glukonaatti ja -sitraatti eivät imeydy kovin hyvin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.