Yksi asia on varma – rautapreparaatteja on paljon ja ne aiheuttavat usein erilaisia vatsavaivoja, yleensä ummetusta ja pahoinvointia. Rautapreparaattien suurin ero on tuotteessa käytetyssä rautasuolassa ja sen määrässä. Sulfaatti, fumaraatti, glukonaatti, sitraatti, bisglysinaatti (diglysinaatti) – tavallisella ihmisellä ei riitä tietoja, minkälaista rautasuolaa pitäisi käyttää?

Kaikki edellä mainitut rautasuolat sisältävät eri määrää alkuainerautaa. Mikä on kaikesta tärkeinrautasuolojen biosaatavuus eli elimistölle saatavilla oleva alkuainerauta on myös erilainen. Joten 100 mg purkissa ei tarkoita, että suolistossa imeytyisi 100 mg rautaa. Esimerkiksi on 100 mg määrän tapauksessa rautasulfaatin ja -fumaraatin osalta biosaatavuus on noin 27–28 mg riippuen ihmisesta, rautaglukonaatin osalta noin 32 mg. Mitä tapahtuu ylimääräiselle raudalle, joka ei imeydy? Imeytymättä rauta poistuu kehosta, mutta ennen sitä se ehtii aiheuttaa vatsavaivoja – ummetus, ulosteen värjäytyminen, pahoinvointi, vatsakipu, metallin makuiset “röyhtäykset” kurkussa riippuen ihmisesta. Myös ihmisen suoliston ominaisuudet ja erilaiset sairaudet voivat heikentää raudan imeytymistä. Tiettyjen rautasuolojen osalta imeytymistä heikentää myös kuidun, kalsiumin ja fytaattien (eniten viljassa ja palkokasveissa) samanaikainen saanti.

ERILAISTEN RAUTASUOLOJEN BIOSAATAVUUS

RAUTASUOLA BIOSAATAVILLA OLEVA RAUTA PER 100 MG
Rautabisglysinaatti 90
Rautasulfaatti 27
Rauta-askorbaatti 40
Rautafumaraatti 28
Rautaglukonaatti 32

MIKSI RAUTABISGLYSINAATTI?

  • raudan aminohappokelaatti – rauta reagoi kahden aminohapon glysiinin molekyylin kanssa
  • korkea, jopa 90%, biosaatavuus
  • imeytyy paremmin verrattuna muihin rautasuoloihin
  • tutkimuksissa on havaittu, että rautabisglysinaatti imeytyy 2–4 kertaa tehokkaammin verrattuna laajasti käyettyihin rautasulfaattiin ja –fumaraattiin, jonka biosaatavuus on noin 27–28% [1] [2] [3]
  • ei aiheuta yleensä sivuvaikutuksia

Tallinnan Yliopiston kemian vanhempi tutkija ja dosentti Rando Tuvikene: ”Kaksivalenttisella raudalla on iso reaktiivisuus ja se voi vapaassa muodossa aiheutta oksidatiivista stressiä ja sitä kautta vahingoittaa soluja. Rautabisglysinaatissa on rautaionien lataus neutralisoitu kahden ligandin (glysiinin) ansiosta, joten sellaisen rautakompleksin (eli kelaatin) reaktiivisuus on alhaisempi, oksidatiivinen vaikutus pienempi sekä vaikutus vatsalaukun limakalvoille pehmeämpi (ärsyttävyys epätodennäköisempi). Tarpeeksi vahvat siteet glysiinin ja rauta-ionien välillä estävät rautabisglysinaatin reagoinnin monien ruuassa sisältävien yhdisteiden kanssa, jotka monen eri rautasuolan tapauksessa heikentäisivät raudan imeytymistä [4]. Sellaisia yhdisteitä ovat esimerkiksi polyfenolit, fytaatit ja oksaalihappo.

Ei-hemi-raudan imeytyminen tapahtuu pääosin pohjukaissuolessa. Monien rautayhdisteiden liukoisuus vähenee ohutsuolen emäksisessä ympäristössä. Maha-suolikanavassa saostunut rautayhdisteet (yleensä rautahydroksidit) ei imeydy enää elimistössä. Esimerkiksi saostuu ohutsuolessa rautafumaraatin ja rautasulfaadin sisältämä rauta, rautabisglysinaatti säilyttää hyvän liukoisuuden myös ohutsuolessa [5]. Jo liuennut rautabisglysinaatti hydrolysoi ohutsuolen limakalvoissa, vapautuneet rauta imeytyy ja toinen hajoamistuote, glysiini, käytetään normaaleissa aineenvaidunnan prosesseissa (nukleiinihappojen ja valkuaisten biosynteesissa). Joten rautabisglysinaadin hajotessa elimistöön ei aiheudu vieraita aineita.

Raudan imeytyminen rautabisglysinaatista niin kuin muistakin rautasuoloista riippuu ihmisen rautavarastosta – ylimääräinen rauta ei imeydy ja terveillä ihmisillä ei ole yliannostuksen vaaraa. On kuitenkin hyvä käyttää rautapreparaatteja vain silloin kun siihen on fysiologinen tarve.”


Lähteet:

[1] Rossana B. et al. Efficacy of Supplementation with Iron Sulfate Compared to Iron Bisglycinate Chelate in Preterm Infants. Current Pediatric Reviews, 2018, 14, 00-00.
[2] Szarfarc S. et al. Relative effectiveness of iron bis-glycinate chelate (Ferrochel) and ferrous sulfate in the control of iron deficiency in pregnant women. Archivos Latinoamericanos de Nutricion, 2001, No. 51, p. 42-47.
[3] Milman N, et al. Ferrous bisglycinate 25 mg iron is as effective as ferrous sulfate 50 mg iron in the prophylaxis of iron deficiency and anemia during pregnancy in a randomized trial. J Perinat Med. 2014 Mar;42(2):197-206. doi: 10.1515/jpm-2013-0153.
[4] Bovell-Benjamin, A.C., et al. Iron absorption from ferrous bisglycinate and ferric trisglycinate in whole maize is regulated by iron status. The American Journal of Clinical Nutrition, 2000, 71, 1563–1569.
[5] García-Casal, M.N., et al. Vitamin A and beta-carotene can improve nonheme iron absorption from rice, wheat and corn by humans. Journal of Nutrition, 1997, 128, 646–650.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *